Vihdoinkin valmiina

Lokakuun ensimmäinen päivä epäonnisesti alkanut kolmannen goblinerän maalausurakka valmistui vasta menneenä viikonloppuna. Tämä erähän käsitti 8 otusta, joiden kantamia nenäkkäillä kuu-ukoilla koristeltuja kantamuksia piti muokata pinkeille "kuukissaklaani" -söpöläisille sopiviksi. Ja noin, nyt ei ole enää neniä:



Perinteisenä antijouluihmisenä olen suistunut jotenkin syrjään omilta ajatusradoiltani ja ryhtynyt varsin jouluisaksi. Goblineidenkin oli siis saatava ikioma lumilyhty. Miten harmillista, ettei siinä tuiki oikeaa valoa, mutta en tähän hätään keksinyt mitään, mitä sen sisään piilottaa. Pimeyttä valaiseva jouluinen lumilyhty olisi sopinut niin hyvin sekä pinkeille söpöläisille että tähän päivään - onhan tänään sattumalta Lucian päivä. Hyvää auringonpaisteen ja ihmisten välisen lämmön päivää siis!


Lyhdyn valottomuus pilasi sen verran joulutunnelmaa, että aion saada goblineille ikioman joulukuusen. Joten jos satut omaamaan hieman joulumieltä ja säilyttämään nurkissasi alle 10 senttistä kuusta, voisin lainata sitä hetkeksi =)

Pikkujoulutunnelmissa

Lumi on tullut ja vaientanut maiseman talviunille. Saman se on tehnyt ajattelulle ja kaikelle toimintakyvylle. Goblinit köllöttelevät siis edelleen puolivalmiina jossain romujen keskellä.

Jotain toki piti tehdä, mutta lumen ajatusta häiritsevä vaikutus iski siihenkin...


... ja savesta, tekolumesta ja led-tuikusta syntyi lumilyhty - nukkekotiin tosin. Goblinit saavat oman ennen joulua, sen lupaan. En tosin tiedä, mistä niin pieneen lumilyhtyyn saadaan valo.

Fields and mountains
all taken by snow -
nothing remains
- Joso

Edelleen kesken

Projektini taitaa muodostua "ikuisuus" -sellaiseksi. Eteneminen on jopa niin hidasta, että ehdin maalatessa unohtaa, miten olinkaan maalannut edelliset... Tämä kolmas erä on nyt ollut jonkin asteisen teon alla jo kohta puolitoista kuukautta - mikä merkitsee koko urakan osalta aika lohdutonta lopputulemaa, itseasiassa niin lohdutonta, etten edes uskalla ajatella asiaa.

Projekti alkaa myös noudattaa jonkilaisia vakiomuotoisia kaavoja. Raaputtelin taas parista kilvestä kuiden nenät pois. Tällä kertaa lasikuitukynästä ei karannut kuin yksi haituva, sekin laskeutui nätisti pöydälle odottamaan siivoamista. Mustaa pöytää vasten tuo läpinäkyvä 4 mm pitkä piikki erottui vaivatta. Vaivauduttuani vihdoin noukkimaan sitä kostealla paperilla se kuitenkin katosi, eikä sen etsimisessä olisi ollut mitään mieltä. Hetken ehdin toivoa sen katoavan vähin äänin maailmasta. Paha sai kuitenkin jälleen palkkansa ja hetkeä myöhemmin se tuskin silmällä erottuva piikki törrötti ikävästi omassa käsivarressani ja taas oli pinseteille töitä. En voi käsittää, miten ne vaanivat juuri minua, koska tiettävästi kukaan muu ei ole onnistunut saamaan niitä kiusakseen.

Mutta siinäpä ne edelleen keskeneräiset kahdeksan ovat. Seuraavaan kertaan mennessä pitäisi ainakin ratkaista se, mitä noille kammottavan keltaisille kuille tehdään.


Tähän erään sisältyi muuten hämmentävä, sammakon ja karviaismarjan risteytystä muistuttava vihamielinen pallo. Siitä tulikin eilisillan viimeinen hutaisu.

Syksyisiä örkkejä

Jotta projekti ei ihan lipsu aikataulustaan, täytyy tarjoilla vähän maalattuja syksyisiä goblineita. Eli niitäpä tässä:

... edestä...


... ja takaa.

Ajallisesti puuha tuskin käy oleellisesti yhtään sen nopeampaa kuin aikaisemminkaan, mutta ainakin se sujuu vähemmällä kiukuttelulla ja huomattavasti suuremmalla pensselillä. Mistä se sitten kertookaan: kehittyneestä tarkkuudesta vai laskeneista vaatimuksista? Sitä on vaikea tietää.

Sivubisnes valmistui

Niin ne pinkit pikku-ukot. Erä numero kolme on työn alla, joskin hitaanlaisesti. Pohjamaalattuina ja naamat vihreinä ne odottelee seuraava otolliseen ajankohtaan osuvaa inspiraatiota - ja näiden kahden osumista kohdalleen ne saavat vielä hetken odotellakin.

Mutta pinkkien örkkien sijaan ehdin vihdoin saattaa valmiiksi pienen pieniin pikku-ukkoihin suuntaamani sivuhuomion. Ne pikkuruisethan sain ehdolla, että keksin niille jotain käyttöä. Nukkekotini kirjastoon piti siis hankkia pelipöytä, joka eksyi luokseni itseasiassa aivan vahingossa tänään kahden nojatuolin kera. Liimasin pikaliimalla eldarit ja örkit nenätysten kirjaston pöydälle, jottei niitä tarvitse keräillä kasaan lattialta, ja tungin pöydän kirjastoon. Se sivubisnes tuli siis valmiiksi!


Voisin muuttaa pikku talooni kohta itsekin. Ei puutu kuin kirjat hyllystä. Asumismukavuutta lisää kummasti paikallaan pysyvät pikku-ukot - eivät pyöri lattioilla, eivätkä edes kerry kasoihin sinne tänne.

Pikkumaalarit

Pikkumaalareiden kärsivällisyys oli loppua moneen kertaan jo ennen maalailua, kun ei sitä saanutkaan tehdä heti päiväkodista tultua, eikä yöllä, eikä aamupalalla, eikä ylipäätään missään kivassa kohtaa. Mutta tulihan se vihdoin sekin hetki, kun sai ottaa pensselit käteen. Ohjeessa annettiin malli goblinin maalaamisesta ihan lapsiystävällisesti asia ja väri kerrallaan. Vanhemmalta sen noudattaminen onnistuikin, nuorempi iloisesti viisveisasi moisista.

Ja voi sentään, perfektionisti se on poikalapsikin. Itku tuli silmien ja kuu-ukon kohdalla, kun ei se käynytkään niin kuin pikkumaalari halusi ja kuvitteli... Mutta eiköhän ne leikkeihin kelpaa, kunhan kärsinyttä itsetuntoa on hetki paikkailtu.


Ihan itse saa katsoja päätellä, kummalla on ikää kolme ja kummalla
vajaat viisi vuotta.

Epäonnea

No niin, ei tullut maalattua lopulta mitään. Pohjamaalauksen aloittamiseen päättyi tämän viikon yritys. Loppui maali eikä kynäruiskulla leikkiminen jaksanut innostaa juuri sillä hetkellä. Täytyy siis ostaa uusi spray-purkki, jolla homma käy kätevämmin.

Mutta: kaksi alle 5-vuotiasta on ruikuttanut työkseen saada maalata milloin lentokoneita ja milloin pikku-ukkoja, tänä viikonloppuna tuo toive toteutuu. Pikkumaalareita odottaa sunnuntaina iloinen yllätys, kun kaapin kätköistä paljastuu kymmenen pikkugoblinia ja maalit pensseleineen. Niistä riittänee asianosaisten kesken varsin epätasaisesti jakautuvaa iloa ja onnea, ja toisaalta vaivaa ja hammastenkiristelyä.


Kyseessä on pinkkien söpöläisteni 10 "serkkupoikaa", jotka maalautuvat epäilemättä varsin erikoisesti.

Joku syyslaiskuus

Laiskottaa, laiskottaa ja tylsistyttää tylsistyttämistään. Ihan koko ajan ja ihan kaikki. Mutta nyt on kyllä ihan ylivetotylsää iltapuuhaa (loogisia piirejä ja yhteenlaskulaitteita), joten kummallisesti alkoi harrastuselämä taas kiinnostaa.

Harhapolkuiltuani aikani palasin kuitenkin takaisin pinkkien pikku-ukkojen pariin. Seuraavien (kahdeksan jos oikein muistan) örkkiotuksen käsissä heilui erilaisia keppejä ja muita kepukoita, joissa oli lisää niitä nenäkkäitä kuita, joista haluan välttämättä hankkiutua eroon.

No niin kuin tämmösiä vaikka:



"Naks, naks, naks" sanoivat sivuleikkurit nenien kohdalla ja sillä niistä päästiin. Aika epämuodostuneiksi olisivat jääneet ilman Milliputtia. Pyöreissä "lipun korvikkeissa" oli vuoroin nenäkäs kuu vuoroin pääkallo, jotka piti myös peittää. Enpä siis päässyt yhdessä illassa edes pohjamaaleihin saakka, vaan aika meni joutavaan valmistelutyöhön. Yhtä tyhmää kuin fantasiakakkuja leipoessa: ollapa sokerileipuri, jolla on oma apulainen! Apulaisen tehtävä on valmistella varsinaiset työt ja siivota kaikki jäljet. Muutoin leipominen on ihan jees ja parhaat kakunkoristeet löytyy muuten Fantasiapeleistä. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan ko. puodin kohtalaisen laajaa kakunkoristevalikoimaa - muksut tykkää ja aikuiset ihmettelee. Seuraavaan kakkuun ajattelin tosin panna smurffeja kun löysin moisia vaahtokarkkiversioina. Mutta enköhän sen jälkeen taas palaa fantsukakkuihin.

Ja mainokset sikseen. Tässä ne tilkityt ukot nyt tönöttää:


Hiomista ja pohjamaalia ovat vailla. Sitten pääsee taas pinkkien maalien kimppuun. Ja josko koittaisi olla vähän siivompi vastedes maalaillessaan, kun tuntuu olevan joka toisessa vaatekappaleessa pinkkejä maalitahroja. Pöydässä näyttää olevan jälkiä alustojen maalauksesta - vähän olen jo odotellut, koska ojennetaan rättiä ja kehoitetaan jälkiään siistimään. Toivottavasti lähtee, vaatteissa istuu nimittäin tukevasti pesusta ja tärpätistä huolimatta.

Harhapoluille eksymistä

Jotta tekeminen ei vain vähenisi, eksyin sivuraiteille pinkkien pikkumiesteni maalailemisesta. Sain pienen pieniä eldareita ja örkkejä ehdolla, että keksin niille tekemistä. Ja tottahan keksin: nukkekotini kirjastoon mahtuu toki pieni pelipöytä pikku-ukkeleille.

Näiden sormenpäätä pienempien haltioiden maalaaminen oli itseasiassa mukavaa puuhaa, koska kiusallinen perfektionisti minussa ei jaksanut edes kiinnostua koko asiasta ja antoi minun sotkea värit haltiohin parissa tunnissa. Ainoa kohta, jossa se mutisi jotain vastalauseeksi tulkittavaa, oli se, jossa jouduin toteamaan, etten kykene maalaamaan haltioille silmiä, vaikka miten halusin - ja salaa yritinkin.


Ja ihan niille itseni kaltaisille tavallisille tyttö-nais-täti-ihmisille tiedoksi, ne ovat todella todella pieniä. Ja kuulemma tuossa seisoo kolme Exarchia, yhtä monta Swooping Hawkia, kaksi Howling Bansheeta ja yksi Farseer, joka saattoi toki olla jokin muukin, mutta putosin kärryiltä, ja uskon sinisilmäisesti sen olevan melkein mikä tahansa kummalliselta kuulostava yhdistelmä kirjaimiksi kutsuttuja symboleita.

Ai niin, ne ovat näin pieniä:

Ensimmäiset jousiampujat

No niin. Eränumero kahden valmistumiseen kului lopulta vain 18 päivää. Sehän on vain reilut kaksi ja puoli vuorokautta per pinkki örkki. Aika huikeaa. Tätä vauhtiahan loppu häämöttäisi jo vajaan vuoden päässä! Vaan turha toivo. Sillä välin, kun olen maalannut nämä 12 ensimmäistä olen laskujeni mukaan, mikäli minua ei ole johdettu kovasti harhaan, ostanut ja tilauttanut ulkomailta reilun tusinan lisää...

Tämän toisen koe-erän myötä väsyin sekottelemaan värejä, joten tein pinkin nutun varjo- ja valovärisekoitukset valmiiksi purkkeihin. Jos edellisen erän valot ja varjot erottuvat turhankin paljon toisistaan, niin nämä nyt sitten eivät. Täytynee hienosäätää. Mutta muutoin tuokin pikkuseikka nopeutti toimintaa, kun sekoittelun vaiva väheni huomattavasti. Ja samalla pinkki maaliputeli monistui kolmeksi söpöksi maalipurkiksi.

Niin, että siinäpä ne. Onhan ne varsin, hmm.. - sisustuksellisia. Ihan heti eivät kyllä muuta kanssani saman katon alle pinkeiksi pölynkerääjiksi.

Lipunkantaja

Tämä erä on valmistunut kuin valmistunutkin edeltäjäänsä pikaisemmin. Yksi ilta vielä ja kaikki virheet on paikkailtu ja alustatkin ehostettu. Tällä hetkellä jokainen pinkki örkkiparka on täynnä pikkuvikoja; ohi hutaistuja pensselin vetoja, paljaiksi jääneitä pikkuriikkisiä koloja ja pinkkejä maalitahroja. Osan näitä näkee ilkeästi vain suurennuslasilla taikka kameralla kuvatessa - tarkkaamaton silmä kun ei niihin tahdo ottaa muuten osuakseen. Tulipa tämä taas mieleen katsoessa kuvaa ensimmäisestä lipunkantajasta - onpa pikkuvirheitä kerrakseen!


Mutta ne lähtee korjaamalla, mikä tosin on tylsää ja vaatii kärsivällisyyttä, joka puolestaan on useimmiten kirjoittajalla luokkaa olematon...


Lipusta tuli tietysti pinkki. Kissan maalasin vahingossa pienoismalleille tarkoitetulla maalilla. Siitä tuli jotenkin pliisu ja hännästä kummallinen. Maali kun oli vetistä ja turhan juoksevaa. En vain siinä illan päätteeksi jaksanut sitä toiseksi vaihtaakaan, joten kissa saa pärjätä ohuella maalillaan. Sen häntää ja korvien asentoa saattanen kuitenkin oikaista samalla kuin muitakin pikkuvikoja.

Mutta muuten eränro 2 on aika hyvässä jamassa. Semmosia takarivin miehiähän nämä ovat laadultaan, mutta sinne nyt kelpaa vähän kehnommatkin yksilöt - karvoihin katsomatta.

Eränumero 2

Sankarigoblinhan lennähtikin Suomeen niin vikkelästi, että oli perillä jo perjantaina. Sankariparalla on irtonainen pää, jonka kuitenkin epähuomiossa liimaan paikalleen väärin päin. Tai ainakin vinoon. Pelkään. Asioiden yhteen liimaaminen kun ei ole vahvimpia puoliani. Ollessani pikkutyttö, isäni ohjeisti pikaliimapurkki kädessään, että "tällä liimaa miehen jaloistaan kattoon". En typeryyttäni uskonut. Nyt tiedän, että näin käy: nukkekodin kattolistoja liimatessani liimasin kyseisellä aineella käteni varsin tukevasti kattoon kiinni. Viime viikolla askarrellessani liimasin puolestaan ensin käteeni hammastikun ja sen perään yhden kynteni tukevasi samaisen sormen ihoon... Tällä kertaa ei tarvinnut repäistä kättä mistään irti, vaan niistä selvittiin askarteluveitsellä ratkomalla. Liimasta en yhtäkaikki pidä edelleenkään sen enempää kuin nukkekotiepisodin jälkeenkään.

Mutta, saanen esitellä: eränro 2!


Pohjamaaleissa ja naamat sotkussa. En jaksanut panostaa kovin tarkkaan maalailuun, koska aika oli tällä kertaa varsin vähissä jo aloittaessani ja toisekseen, koska iho oli nyt ensimmäinen väri, niin joutaa sitä sitten rajailemaan. Jotenkin outoja otuksia nämä tämän kertaiset goblinit. Yhtä lukuunottamatta kaikilla oli iso ja selvästi erottuva vasen korva, mutta ei oikeastaan lainkaan oikeaa. En tiedä, mitä niillä pitäisi olla, mutta maalasin nyt kuitenkin sen oikeankin, vaikka sen paikalla olikin vain epämääräinen nysä.


Lipunkantajan lipussa oli taasen kuu-ukko, jolta vein nenän lasikuitukynällä. Tällä kertaa uskon oppineeni läksyni, eikä lasikuitusäikeitä toivonmukaan löydy jalkapohjistani. Viimekertaisen jälkeen niitä löytyi lopulta peräti neljästi. Olivat sitä paitsi varsin harmillisia, koska ne piti poistaa tuntoaistiin luottaen, niitä kun ei kyennyt ollenkaan paljaalla silmällä näkemään.

Ajattelin siis tällä kertaa maalata seitsemän söpöläistä samalla kertaa. Vaihtelun vuoksi kuitenkin erilaisia kuin viimeksi. Harmilliset jalat näillä on kaikilla, kun niillä on selvästi tossut, eikä niiden modaaminen varpaiksi oikein taida käydä päinsä. Vaan saas nähdä. Eihän sitä tietenkään tiedä jos vaikka kuitenkin.

Sankareita ja pakkashaaveita

On liian kuuma ja on kesäloma. Eivät siis edisty goblinit tällä viikolla mihinkään.

Vaikka aika on kulunut pääosin pimeydestä, lumesta ja pakkasesta haaveiluun, olen puolivahingossa antanut yllytellä itseni ostamaan lisää örkkejä. Sieltä se goblin-sankari kuulemma lentää Englannista asti iloisen pinkin joukkioni jatkoksi.


Hmmm. Kaipa tuostakin söötin saa. Tervetuloa joukkoon siis! Ensi viikolla nähdään.

Koe-erän valmistuminen

No niin. Ensimmäiset viisi vihreää örkkiä valmistuivat vihdoin. Aikamoisen säätämisen jälkeen. Jokainen osa tuli keskimäärin kahteen kertaan maalattua uudelleen, joko siksi, että ensimmäinen yritys ei tuottanut haluttua tulosta tai siksi, että maalatessani jotain kohtaa tulin sotkeneeksi edellisen. Alkutaival tuntui siis aika tuskaiselta, enkä selvinnyt siitä ilman luovuttamisella uhkailua ja muuta tyttömäisen uppiniskaista kiukuttelua. Sanomattakin on selvää, ettei kumpikaan vienyt asiaa eteenpäin. Ellei sellaiseksi lasketa omaa sisuuntumista moiseen hölmöilyyn.


Kauhea ajatus, mutta koska aloitin näiden viiden onnettoman goblinin maalaamisen 30. päivä kesäkuuta, tämän kokemuksen perusteella yhden pinkin otuksen maalaamiseen meni noin neljä ja puoli vuorokautta. Tämähän tarkoittaa, että kaikkien 140:nen goblinin maalaamiseen kuluu 630 päivää! Mikä on enää vajaat kaksi vuotta (alunperinhän urakan toteutumisaikataulu oli lohduttomat 5.8 vuotta...), mutta sehän on silti aivan hirvittävän paljon! Minun on siis opittava maalaamaan nopeammin, tarkemmin ja taas nopeammin, vältettävä oheistoimintoja, sähläämistä, kiukuttelua ja maalattava vieläkin nopeammin. Muutoin pinkin armeijan maalaamiseen kuluu enemmän aikaa, kuin mihinkään aikaisempaan harrastusprojektiini ja se vaikuttaa jopa minusta turhan oudolta ollakseen totta.


Mutta siinäpä nyt kuitenkin ovat. Ja seuraavista pitää tehdä vähän edellisiä paremmat ja urakasta pitää suoriutua hieman edellisiä nopeammin. Haastetta kerrakseen siis. Kaikkeen sitä ryhtyykin =)

Kuukissa-armeijan alkua

Tällä viikolla olen päässyt kilpiongelman kimppuun. Kilvissähän oli "nenällinen" kuu-ukko, kuten alla näkyy, josta halusin välttämättä päästä eroon.


Kuu-ukon nenään piti käyttää lasikuitukynää, jolla se rapsuteltiin ainakin pääosin pois. Näppärää, voisi erehtyä sanomaan, ellei olisi saanut jalkaansa lasikuidun pätkää paria tuntia myöhemmin pahaa-aavistamatta ulkona kävellessä. Vielä nukkumaan mennessä sai etsiä toista silmillä erottamatonta piikkiä jalkapohjasta. Eli siis vähemmän näppärää. Suorastaan salakavalan vaarallista.


Kissan maalaaminen alle sentin läpimittaiseen kilpeen kuunsirpille köllöttelemään, ei ollutkaan se yksinkertaisin mahdollinen päähänpinttymä toteutettavaksi. Ilmestyi se siihen kuitenkin ihmeen kivuttomasti. Ihan priimaotuksesta nyt ei ole kyse, mutta on se tunnistettavissa kissaksi kai kuitenkin.


Ainiin! Ja goblinit ovat saaneet varpaat! Sitä ei kuvasta kyllä taida nähdä, mutta varpaat niillä nyt on, tossut saivat lähteä.

Illan päätteeksi piti vielä katsoa, sopisiko hämähäkkien väriksi jokin luuta muistuttava värimaailma. Ehkäpä. Se kummallinen sekametelisopan sävy, mitä hämähäkeissä yleensä näkee, ei kelpaa minulle eikä pinkeille örkeille. Pohjavärithän siinä otuksessa vasta on, mutta jotain sinne päin. Viime viikon epätoivon jälkeen vähän valoa siis sen suhteen, että nämä örkkiset tulee oikeasti maalattuakin joskus.

Ei ja ei

No niin. Kaikki menee pieleen. Purkissa mädän vihreältä näyttävä maali näyttää vihreää naamaa vasten hohtavan puhtaan valkealta ja siniset aamutossut ainoastaan typeriltä...

Sunnuntai-iltainen maalailusessio ei siis ollut mistään kotoisin ja moiset otukset pääsivät vain ärsyttämään. Jos ihminen on varustettu perusvireellä, johon kuuluu esteettisen täydellisyyden tavoittelu, jo pelkästään läpensä rumien goblineiden maalailu riittää nostattamaan ärtymyksen pintaan. Puhumattakaan siitä, etteivät siveltimen karvat osu kohdilleen tai väri näyttääkin kohteeseensa sopimattomalta. Eilen kävi juuri näin. Olisi tehnyt mieli valella goblinit pikaliimalla ja kieritellä niitä peikon kakassa.


Noin niille nyt sitten siis kävi. Ei auta kuin muuttaa suunnitelmia ja maalata jalat vihreiksi ja modata ne muistuttamaan paljaita jalkoja. En keksi örkkiparoille mitään niille sopivia jalkineita, joten saavat juosta avojaloin. Hampaisiin tulikin jo tuikittua ruskeaa, jotta ne eivät suorastaan loista pimeässä. Muutoinhan ensimmäiset viisi söpöläistä alkavat olla pohjaväreissään, kaikki hienoudet puuttuvat. Eilinen ärtymys ei ollut omiaan edes minkään vaativamman yrittämiselle, joten jätin suosiolla tuonnemmaksi.

Kilvelle täytyy tehdä jotain hieman radikaalimpaa, sillä siihen 140 gobliniani tulevat saamaan kuunsirpillä istuskelevan kissan. Ne nykyiset irvailevat kuut täytyy siis saada pois ja uudet tilalle. Kilvet ovat tässä kuitenkin vielä se pienin ongelma.


Niin kuin näkyy, ainakin suurimmasta "kuukoristeesta" täytyy poistaa paljonkin ylimääräistä rojua (kuten siihen kasvaneet sienet) ja tehdä se sille asettautunut kissa jostain muutoin kuin maalaamalla. Olen tehnyt kerran kissan green stuffista ja kokemus oli lähes traumaattinen. Aine käyttäytyi kummasti, eikä sitä meinannut saada muistuttamaan kissaa mitenkään. Jonkinlaisen tekeleen sain lopulta istumaan nukkekotini parvekkeen kaiteelle. Niin väsyttävää se oli, etten ole edelleenkään maalannut kissaparkaa, vaan se on ollut jo reilut puoli vuotta viehkeän vihreä.


Ai niin. En tiedä, missä vaiheessa olen luvannut pelata näillä. Mielestäni edes en, mutta asiaa tuli sivuttua keskustelussa, joka koski goblineideni pinkkien kaapujen alta vilkkuvia rengaspanssareita. Minä kun tein niistä pitsialusasut, siis puuterin väriset tietysti. Sillä oli kuulemma jotain merkitystä, että ne olivat rengaspanssarit. No, nyt ne ovat pitsialusasut ja säännöt saavat taipua sen mukaisesti.

Lohikäärmeitä ja yksisarvisia

Ruokatunnin viihdykkeeksi tuli seikkailtua pikku-ukkojen luvatussa maailmassa. Ja voi sentään: tuo maailma on täynnä mitä suloisimpia lohikäärmeitä, yksisarvisista puhumattakaan!


Ja mitäkö minulla on? Hämähäkkejä. Tusina.


No, sitten on niitä. Ja niistä tulee luunvalkoisia, koska en pidä niistä puna-mustiksi ravuiksi ehostettuista yksilöistä.

Silti jään kaipaamaan ihan ikiomaa rohikäälmettä. Varsinkin jos sen saisi istumaan olkapäällä ja sanomaan "hrrr".

Eilen minä ostin lunta!

Ennen maalaamaan pääsyä pitää tietysti ostaa maaleja. Muutama purkki pinkin eri sävyjä tuli siis ostettua paikallisesta Fantasiapelit-liikkeestä. Maalien lisäksi ostin lunta! Ihan vain esteettisistä syistä, sillä se ruohona myytävä vihertävä höttö näyttää korkeintaan peikon kakalta. Tosin, minulla on kaksi peikkoakin. Saatan siis tarvita sitä vihreää höttöäkin, mutta nimenomaan siihen tarkoitukseen, johon se minusta yksinomaan soveltuukin =)

Örkkien maalausurakka tuli aloitettua myöhemmin illalla. Sain viisi goblinia pohjamaalattua ja vähän aloiteltua varsinaista maalailuakin. Aika söpöä. Tulee vaan vähän hankaluuksia saada pinkki pysymään pinkkinä varjostuksineen ja muine hienouksineen... =/

Minulla on kuitenkin 140 örkkiä aikaa keksiä tähän ratkaisu, joten keksinen sen vielä.

Kasvatin epähuomiossa työmäärääni

Alkuun en ole päässyt, mutta olen tullut hankkiutuneeksi eroon kääpiöistä. Niiden sijaan saan 70 goblinia lisää. En tiedä, mitä iloa niistä on, mutta en tosin keksinyt mitään erityistä käyttöä kääpiöillekään, joten vaihtokaupasta tuli sovittua.

Hetkeä myöhemmin tulin laskeneeksi, mitä tämä sitten todellisuudessa tarkoittaa. Sehän tarkoittaa 140 kappaletta maalattavia otuksia!

Ja tämähän tarkoittaa sitä, että jos (sen kokemuksen mukaan, mitä moiseen tuntuu minulta aikaa vierähtävän) tuherran yhden otuksen illassa, enkä rehellisesti ajatellen kykene edes kuvittelemaan käyttäväni tähän kuin keskimäärin yhden illan kahdessa viikossa, niin tämän goblin-joukkion valmiiksi saattamiseen vierähtää 70 kuukautta! Sehän tekee yli 5,8 vuotta! ... Asiaan täytynee löytää joku jouduttava ratkaisu, sillä en uskalla luvata reilua viittä vuotta tähän projektiin. Täytynee siis kehittää jokin liukuhihnatoimintaratkaisu tai tästä muodostuu todellinen ikuisuusprojekti. Toki 140 otuksen joukkion maalattuani saatan onnistua hyvinkin lyhentämään oleellisesti siihen yhteen örkkiin käyttämääni aikaa, kunhan ensin tuhertelen niitä ensimmäisiä...

No, mutta tämä ongelma joko selkenee tai realisoituu kaikessa kauheudessaan, kunhan pääsen sen ensimmäisen kimppuun - ehkä tulevalla viikolla tai ainakin sen lopulla. Lupaan ainakin yrittää.

Tästä se alkaa

Kaupassa on siis käyty ja valinta kävi rationaalisesti rahan perusteella; tämän sai halvalla. Ja puuhasteltavaakin näyttää riittävän, eli pinkkejä örkkejä on luvassa yksi jos toinenkin yksilö.


Sisältää näemmä 70 kappaletta goblin-miniatyyrejä ja 30 kappaletta dwarf-miniatyyrejä sekä jotain kummaa toistaiseksi nimeämätöntä krääsää.


Asiastahan en mitään tiedä, mutta goblinit ovat ystävämme wikipedian mukaan meluisia ja kurittomia otuksia. Kuulemma keskiverto ihmistä parempia, mutta kääpiöitä huonompia lähitaistelijoita. Mutta, niitä on paljon, ja se tietää tässä tapauksessa paljon pinkkejä goblineita.



Sama lähde lausuu, että kääpiöt ovat puolestaan pienikokoisia ja hitaampia kuin muut, ja ovat lisäksi jääräpäisiä ja vahvoja. Hmm, no tulevat varmasti näyttämään nekin sööteiltä pinkeissä vetimissä.




Peli näyttää olevan Warhammer Fantasy: Battle for Skull Pass. Ohjekirja oikein provosoi olemaan koskaan lukematta sitä (vai miksi siinä lukee "Read this first!"?...). Pääasia ovat nyt ne pinkkeihin puettavat "örkit", joten jättänen nuo kaikesta huolimatta lukematta ainakin toistaiseksi. Ja pelkäänpä, etteivät ne tarjoa mitään sanataiteellista tahi muutoin esteettistä kokemusta tuonnemmaksi lykättyinäkään...


Ai niin! Ja näitä on lisää. Tämän sain suorastaan lahjaksi:


... ja voi että ne onkin söpösiä! En malta odottaa, että näen ne kaikki pinkeissä uniformuissaan.