Eränumero 2

Sankarigoblinhan lennähtikin Suomeen niin vikkelästi, että oli perillä jo perjantaina. Sankariparalla on irtonainen pää, jonka kuitenkin epähuomiossa liimaan paikalleen väärin päin. Tai ainakin vinoon. Pelkään. Asioiden yhteen liimaaminen kun ei ole vahvimpia puoliani. Ollessani pikkutyttö, isäni ohjeisti pikaliimapurkki kädessään, että "tällä liimaa miehen jaloistaan kattoon". En typeryyttäni uskonut. Nyt tiedän, että näin käy: nukkekodin kattolistoja liimatessani liimasin kyseisellä aineella käteni varsin tukevasti kattoon kiinni. Viime viikolla askarrellessani liimasin puolestaan ensin käteeni hammastikun ja sen perään yhden kynteni tukevasi samaisen sormen ihoon... Tällä kertaa ei tarvinnut repäistä kättä mistään irti, vaan niistä selvittiin askarteluveitsellä ratkomalla. Liimasta en yhtäkaikki pidä edelleenkään sen enempää kuin nukkekotiepisodin jälkeenkään.

Mutta, saanen esitellä: eränro 2!


Pohjamaaleissa ja naamat sotkussa. En jaksanut panostaa kovin tarkkaan maalailuun, koska aika oli tällä kertaa varsin vähissä jo aloittaessani ja toisekseen, koska iho oli nyt ensimmäinen väri, niin joutaa sitä sitten rajailemaan. Jotenkin outoja otuksia nämä tämän kertaiset goblinit. Yhtä lukuunottamatta kaikilla oli iso ja selvästi erottuva vasen korva, mutta ei oikeastaan lainkaan oikeaa. En tiedä, mitä niillä pitäisi olla, mutta maalasin nyt kuitenkin sen oikeankin, vaikka sen paikalla olikin vain epämääräinen nysä.


Lipunkantajan lipussa oli taasen kuu-ukko, jolta vein nenän lasikuitukynällä. Tällä kertaa uskon oppineeni läksyni, eikä lasikuitusäikeitä toivonmukaan löydy jalkapohjistani. Viimekertaisen jälkeen niitä löytyi lopulta peräti neljästi. Olivat sitä paitsi varsin harmillisia, koska ne piti poistaa tuntoaistiin luottaen, niitä kun ei kyennyt ollenkaan paljaalla silmällä näkemään.

Ajattelin siis tällä kertaa maalata seitsemän söpöläistä samalla kertaa. Vaihtelun vuoksi kuitenkin erilaisia kuin viimeksi. Harmilliset jalat näillä on kaikilla, kun niillä on selvästi tossut, eikä niiden modaaminen varpaiksi oikein taida käydä päinsä. Vaan saas nähdä. Eihän sitä tietenkään tiedä jos vaikka kuitenkin.