Loputtoman oloinen sääntöviidakko

Puuh! - siinä tyhjentävä kuvaus ensimmäisestä pelikokemuksesta. Pelihän koostuu toinen toistaan seuraavista kummallisen nimisistä ja mitään sanomattomista vaiheista, joiden logiikka vaikuttaa käsittämättömältä ja muistettavaksi mahdottomalta. Kuuntelin kuuliaisesti ja valitsin summan mutikassa annetuista vaihtoehdoista varmasti kohtuullisen mielettömiä vaihtoehtoja ja - voitin. Tosin olisin hävinnyt heti ensimmäiseen noppien heittelyyn, jos olisi noudatettu ohjeita pilkulleen. Tässä kohtaa kuitenkin opettaja jousti säännöistä omaksi tappiokseen.

Pikku-ukkoja pitäisi olla joku "karvalakkiosasto", joita ei koske muut säännöt kuin "eteenpäin mars ja lyö vastaantulijaa". Näillä säännöillä minäkin osaisin toimia ensiohjeistamisen jälkeen. Vaan näillä vallitsevilla säännöillä käsitän ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa, mikä ihmeen idea jatkuvalla noppien heittelyllä oikein on... Äsken pelasin 5-vuotiaan kanssa muumien purnukkajahtia, sehän oli suorastaan leppoisaa eiliseen kokemukseen verrattuna =) Vaan ei auta, parin viikon päästä uudelleen silmiä pyörittelemään.

Hauskaa pääsiäistä

Aika rientää huomaamatta

Siinä se lopputalvi meni ja hyvän matkaa kevättäkin laiskotellessa. Pikku-ukot pölyttyvät laatikon pohjalla edelleen. Tosin, olen ajatellut niihin tarttumista, mutta ensin aion maalata pääsiäismunia. Venäläistyylisiä, sinisiä, kultaisia, krumeluureja. Tämä päähän pinttymä on vaivannut minua jo monta viikkoa, onneksi huomenna pääsee tarttumaan siveltimeen.

Maalausinnostuksen palautumisen lisäksi olen päättänyt kokeilla jotain uutta. Tässä tapauksessa pelata pikkuotuksilla. Jotta en lipeäisi hassuuksissani tekemästäni lupauksesta ensi tilaisuuden tullen, ensi kosketus pelaamiseen tapahtuu heti ensi viikolla. Saattaa tulla pelikaverin hermoja rasittava sessio, en nimittäin edelleenkään ole avannut sitä 'lue tämä ensin' -opusta. Mutta kärsivällisyyshän on hyve - opettajalle varsinkin ;-)

Pikku-ukko -uupumus

Hmm, pidemmän aikaa on väsyttänyt kaikki näpertely. Johtunee työstressistä, mikä ei ole tietenkään hyvä. Pitkästä pitkästä aikaa teki viikonloppuna mieli tehdä jotain, mutta mitä - oli aikamoinen pulma. Kunnes muistin jouluna saamani kohtuullisen kaamean laatikon (jonka sisällä oli sitäkin hurjempia suklaita suoraan Kreikasta - ei pahalla lahjoittajaa kohtaan, mutta aika hurjaa on kreikkalainen suklaa tällaisen ruotsalaisen maitosuklaan ystävän makunystyröiden mielestä...). Kas tällainen sisustuksellinen hirvitys:



Kotoani ei kummoisia maalausvälineitä löydy, ainoastaan lasten lahjaksi saaman goblineiden aloitusmaalauspakkauksen pari maalia. Joten niiden suomalla värimaailmalla mentiin ja tällainen maatuska edellisten jatkoksi syntyi tällä kertaa. Ei kovin kummoinen taiteellinen suoritus, mutta virkisti kummasti. Ehkä seuraavaksi jaksaa jo tehdä jotain esteettisesti tyydyttävämpää.