Ensimmäiset jousiampujat

No niin. Eränumero kahden valmistumiseen kului lopulta vain 18 päivää. Sehän on vain reilut kaksi ja puoli vuorokautta per pinkki örkki. Aika huikeaa. Tätä vauhtiahan loppu häämöttäisi jo vajaan vuoden päässä! Vaan turha toivo. Sillä välin, kun olen maalannut nämä 12 ensimmäistä olen laskujeni mukaan, mikäli minua ei ole johdettu kovasti harhaan, ostanut ja tilauttanut ulkomailta reilun tusinan lisää...

Tämän toisen koe-erän myötä väsyin sekottelemaan värejä, joten tein pinkin nutun varjo- ja valovärisekoitukset valmiiksi purkkeihin. Jos edellisen erän valot ja varjot erottuvat turhankin paljon toisistaan, niin nämä nyt sitten eivät. Täytynee hienosäätää. Mutta muutoin tuokin pikkuseikka nopeutti toimintaa, kun sekoittelun vaiva väheni huomattavasti. Ja samalla pinkki maaliputeli monistui kolmeksi söpöksi maalipurkiksi.

Niin, että siinäpä ne. Onhan ne varsin, hmm.. - sisustuksellisia. Ihan heti eivät kyllä muuta kanssani saman katon alle pinkeiksi pölynkerääjiksi.

Lipunkantaja

Tämä erä on valmistunut kuin valmistunutkin edeltäjäänsä pikaisemmin. Yksi ilta vielä ja kaikki virheet on paikkailtu ja alustatkin ehostettu. Tällä hetkellä jokainen pinkki örkkiparka on täynnä pikkuvikoja; ohi hutaistuja pensselin vetoja, paljaiksi jääneitä pikkuriikkisiä koloja ja pinkkejä maalitahroja. Osan näitä näkee ilkeästi vain suurennuslasilla taikka kameralla kuvatessa - tarkkaamaton silmä kun ei niihin tahdo ottaa muuten osuakseen. Tulipa tämä taas mieleen katsoessa kuvaa ensimmäisestä lipunkantajasta - onpa pikkuvirheitä kerrakseen!


Mutta ne lähtee korjaamalla, mikä tosin on tylsää ja vaatii kärsivällisyyttä, joka puolestaan on useimmiten kirjoittajalla luokkaa olematon...


Lipusta tuli tietysti pinkki. Kissan maalasin vahingossa pienoismalleille tarkoitetulla maalilla. Siitä tuli jotenkin pliisu ja hännästä kummallinen. Maali kun oli vetistä ja turhan juoksevaa. En vain siinä illan päätteeksi jaksanut sitä toiseksi vaihtaakaan, joten kissa saa pärjätä ohuella maalillaan. Sen häntää ja korvien asentoa saattanen kuitenkin oikaista samalla kuin muitakin pikkuvikoja.

Mutta muuten eränro 2 on aika hyvässä jamassa. Semmosia takarivin miehiähän nämä ovat laadultaan, mutta sinne nyt kelpaa vähän kehnommatkin yksilöt - karvoihin katsomatta.

Eränumero 2

Sankarigoblinhan lennähtikin Suomeen niin vikkelästi, että oli perillä jo perjantaina. Sankariparalla on irtonainen pää, jonka kuitenkin epähuomiossa liimaan paikalleen väärin päin. Tai ainakin vinoon. Pelkään. Asioiden yhteen liimaaminen kun ei ole vahvimpia puoliani. Ollessani pikkutyttö, isäni ohjeisti pikaliimapurkki kädessään, että "tällä liimaa miehen jaloistaan kattoon". En typeryyttäni uskonut. Nyt tiedän, että näin käy: nukkekodin kattolistoja liimatessani liimasin kyseisellä aineella käteni varsin tukevasti kattoon kiinni. Viime viikolla askarrellessani liimasin puolestaan ensin käteeni hammastikun ja sen perään yhden kynteni tukevasi samaisen sormen ihoon... Tällä kertaa ei tarvinnut repäistä kättä mistään irti, vaan niistä selvittiin askarteluveitsellä ratkomalla. Liimasta en yhtäkaikki pidä edelleenkään sen enempää kuin nukkekotiepisodin jälkeenkään.

Mutta, saanen esitellä: eränro 2!


Pohjamaaleissa ja naamat sotkussa. En jaksanut panostaa kovin tarkkaan maalailuun, koska aika oli tällä kertaa varsin vähissä jo aloittaessani ja toisekseen, koska iho oli nyt ensimmäinen väri, niin joutaa sitä sitten rajailemaan. Jotenkin outoja otuksia nämä tämän kertaiset goblinit. Yhtä lukuunottamatta kaikilla oli iso ja selvästi erottuva vasen korva, mutta ei oikeastaan lainkaan oikeaa. En tiedä, mitä niillä pitäisi olla, mutta maalasin nyt kuitenkin sen oikeankin, vaikka sen paikalla olikin vain epämääräinen nysä.


Lipunkantajan lipussa oli taasen kuu-ukko, jolta vein nenän lasikuitukynällä. Tällä kertaa uskon oppineeni läksyni, eikä lasikuitusäikeitä toivonmukaan löydy jalkapohjistani. Viimekertaisen jälkeen niitä löytyi lopulta peräti neljästi. Olivat sitä paitsi varsin harmillisia, koska ne piti poistaa tuntoaistiin luottaen, niitä kun ei kyennyt ollenkaan paljaalla silmällä näkemään.

Ajattelin siis tällä kertaa maalata seitsemän söpöläistä samalla kertaa. Vaihtelun vuoksi kuitenkin erilaisia kuin viimeksi. Harmilliset jalat näillä on kaikilla, kun niillä on selvästi tossut, eikä niiden modaaminen varpaiksi oikein taida käydä päinsä. Vaan saas nähdä. Eihän sitä tietenkään tiedä jos vaikka kuitenkin.