12 seuraavaa

Hupierien jälkeen paluu arkeen: 12 seuraavaa goblinia työn alle. Valmistelutöihin vierähti kokonainen ilta. Ensin valujälkien siivoamista, sitten nenäkkäiden kuiden hiomista ja vihdoin pohjamaalausta. Tässä sekä kakun leipomisessa tarvittaisiin avustajaa tekemään "valmistelevat ja likaiset työt". Voisi itse keskittyä olennaiseen, eli näpertelemiseen.



Nenien hiominen lasikuitukynällä on kaikkien onneksi historiaa - ne lähtevät siististi ja nopeasti koneellisesti hioen. Syntyvä sotku on pelkkää muovipölyä, joten se ei tunkeudu kenenkään jalkapohjasta läpi. Korkeintaan se muistuttelee mustalla pöydällä, että "pyyhi minut" tai "muista imuroida joskus".



Pohjamaalaukseen kului aikaa ainakin kolme kertaa normaalia enemmän, koska jouduin tekemään sen kynäruiskulla. Se ja 12 alustaansa kiinnitettyä pikku-ukkoa eivät olleet ihan se toimivin idea, joten siinä vierähti tovi. Tuli niistä kutakuinkin valkoisia kuitenkin ja seuraavaksi pääsee siis taas tutun pinkin nutun sutimiseen.

Tuhat ja yksi vierailijaa

Pinkkejä otuksiani on näemmä vilkaistu jo reilut tuhat kertaa. Yleisimmin varmasti minä itse, näitä raapustaessani. Jokunen muukin on itseni lisäksi kuitenkin kuluttanut aikaansa samoissa merkeissä, ainakin silloin tällöin pahimpaan tekemisen puutteeseensa. Ja juuri nyt minäkin tekisin niin, ellen kirjoittaisi tätä, en nimittäin mitenkään osaa istua luennolla tekemättä mitään kuuntelemisen lisäksi, joten...

Sain syntymäpäivälahjaksi kirjan. Ihan joudun miettimään, että kuka tällaisia lukee? =) Tai pikemminkin: Mitä tästä pitäisi lukea?



Koitin vilkaista sitä kuten Aku Ankkaa, eli katselin kuvia. Yhtään kokonaista sanaa en kyennyt lukemaan, vaan siirsin kuvien katselun jälkeen kirjan sänkyni viereen ja nukahdin autuaasti - uneksimatta goblineista, korkeintaan unelmoiden saapuvasta keväästä.