Pinkkejä otuksiani on näemmä vilkaistu jo reilut tuhat kertaa. Yleisimmin varmasti minä itse, näitä raapustaessani. Jokunen muukin on itseni lisäksi kuitenkin kuluttanut aikaansa samoissa merkeissä, ainakin silloin tällöin pahimpaan tekemisen puutteeseensa. Ja juuri nyt minäkin tekisin niin, ellen kirjoittaisi tätä, en nimittäin mitenkään osaa istua luennolla tekemättä mitään kuuntelemisen lisäksi, joten...
Sain syntymäpäivälahjaksi kirjan. Ihan joudun miettimään, että kuka tällaisia lukee? =) Tai pikemminkin: Mitä tästä pitäisi lukea?
Koitin vilkaista sitä kuten Aku Ankkaa, eli katselin kuvia. Yhtään kokonaista sanaa en kyennyt lukemaan, vaan siirsin kuvien katselun jälkeen kirjan sänkyni viereen ja nukahdin autuaasti - uneksimatta goblineista, korkeintaan unelmoiden saapuvasta keväästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti