Kuu-ukon nenään piti käyttää lasikuitukynää, jolla se rapsuteltiin ainakin pääosin pois. Näppärää, voisi erehtyä sanomaan, ellei olisi saanut jalkaansa lasikuidun pätkää paria tuntia myöhemmin pahaa-aavistamatta ulkona kävellessä. Vielä nukkumaan mennessä sai etsiä toista silmillä erottamatonta piikkiä jalkapohjasta. Eli siis vähemmän näppärää. Suorastaan salakavalan vaarallista.
Kissan maalaaminen alle sentin läpimittaiseen kilpeen kuunsirpille köllöttelemään, ei ollutkaan se yksinkertaisin mahdollinen päähänpinttymä toteutettavaksi. Ilmestyi se siihen kuitenkin ihmeen kivuttomasti. Ihan priimaotuksesta nyt ei ole kyse, mutta on se tunnistettavissa kissaksi kai kuitenkin.
Ainiin! Ja goblinit ovat saaneet varpaat! Sitä ei kuvasta kyllä taida nähdä, mutta varpaat niillä nyt on, tossut saivat lähteä.
Illan päätteeksi piti vielä katsoa, sopisiko hämähäkkien väriksi jokin luuta muistuttava värimaailma. Ehkäpä. Se kummallinen sekametelisopan sävy, mitä hämähäkeissä yleensä näkee, ei kelpaa minulle eikä pinkeille örkeille. Pohjavärithän siinä otuksessa vasta on, mutta jotain sinne päin. Viime viikon epätoivon jälkeen vähän valoa siis sen suhteen, että nämä örkkiset tulee oikeasti maalattuakin joskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti