Ruokatunnin viihdykkeeksi tuli seikkailtua pikku-ukkojen luvatussa maailmassa. Ja voi sentään: tuo maailma on täynnä mitä suloisimpia lohikäärmeitä, yksisarvisista puhumattakaan!
Ja mitäkö minulla on? Hämähäkkejä. Tusina.
No, sitten on niitä. Ja niistä tulee luunvalkoisia, koska en pidä niistä puna-mustiksi ravuiksi ehostettuista yksilöistä.
Silti jään kaipaamaan ihan ikiomaa rohikäälmettä. Varsinkin jos sen saisi istumaan olkapäällä ja sanomaan "hrrr".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti