Puuh! - siinä tyhjentävä kuvaus ensimmäisestä pelikokemuksesta. Pelihän koostuu toinen toistaan seuraavista kummallisen nimisistä ja mitään sanomattomista vaiheista, joiden logiikka vaikuttaa käsittämättömältä ja muistettavaksi mahdottomalta. Kuuntelin kuuliaisesti ja valitsin summan mutikassa annetuista vaihtoehdoista varmasti kohtuullisen mielettömiä vaihtoehtoja ja - voitin. Tosin olisin hävinnyt heti ensimmäiseen noppien heittelyyn, jos olisi noudatettu ohjeita pilkulleen. Tässä kohtaa kuitenkin opettaja jousti säännöistä omaksi tappiokseen.
Pikku-ukkoja pitäisi olla joku "karvalakkiosasto", joita ei koske muut säännöt kuin "eteenpäin mars ja lyö vastaantulijaa". Näillä säännöillä minäkin osaisin toimia ensiohjeistamisen jälkeen. Vaan näillä vallitsevilla säännöillä käsitän ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa, mikä ihmeen idea jatkuvalla noppien heittelyllä oikein on... Äsken pelasin 5-vuotiaan kanssa muumien purnukkajahtia, sehän oli suorastaan leppoisaa eiliseen kokemukseen verrattuna =) Vaan ei auta, parin viikon päästä uudelleen silmiä pyörittelemään.
Näissä on oppimiskäyrä tosiaan varsin jyrkkä alussa :D Tsemppiä!!
VastaaPoistaVaikka olenkin kärsimätön, niin olen huono luovuttamaan, joten eiköhän se siitä - ainakin on turkulaispojilla ihmettelemistä, kun tulen pinkkeine ukkoineni uudelleen ja uudelleen sekoilemaan ja hämmästelemään ;-)
VastaaPoistaSe on oikein ;)
VastaaPoista