Poimittuaan koko päivän mustikoita, voi kokea erikoisen ilmiön nukkumaan mennessä: silmäluomien sisäpuolelle piirtyy loputtomasti mustikkapensaita. Vähän sama ilmiö seuraa pinkkien goblineiden maalauspäivästä. Olisi kätevämpää, jos se ruusunpunainen hetki siirtyisi sieltä silmäluomien sisäpinnoilta ikuisen pessimistin ajatuksiin hetkelliseksi optimismiksi - sanoisin. Mutta tuntuu lähinnä välkkyvän pinkkinä aina silmät sulkiessa.
Tänään saivat otukset ensimmäiset siveltimen vedot peruspinkkiä, kaikki muu ehostus jäi ihoa lukuunottamatta vielä odottamaan vuoroaan.
Koska ajatuksiini tunkee liiaksi pinkkiä höttöä, järjestelin maalipurkkeja "värisuoriksi" - tässä pinkkisellainen muidenkin silmiä häiritsemään. Siinä ne on kaikki tarpeelliset - *vink vink* - voi maalata vaikka äidin iloksi iloisen kirjavia pikku-ukkoja.
Pinkkiin maalauspäivään sopi oivasti kampaajakäynti. Hämmästys oli melko pitkään suuri, kun päähäni leviteltiin tämän värisiä aineksia:
... vaan eipä hätää, en vielä muuttunut gobliniksi goblinin paikalle, vaan tuosta jonkin humanistille käsittämättömän kemiallisen reaktion seurauksena hiukseni ovat taas tutun suklaanruskeat. What an Amazing World! ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti