Myrsky ankkalammessa

Palataanpa aiheeseen a- niin kuin ankka. Kaikki lähti nukkekotikaupan kylpyankasta ja minkälie avaruuspelin rekvisiitasta, eli kraaterista. Ankkalampi.



Ankkalammen näpertäminen oli kohtuullisen hermoja lepyttävää puuhaa - kunnes koitti aika täyttää lampi "vedellä" (hartsilla)... Suosittelen (siis en) kaikille illan viimeiseksi puhteeksi rauhaisaa hartsin valmistus-, eli hartsin ja kovettimen sekoitteluhetkeä. Ikkunat auki ja eikun haisemaan. Eli hartsihan haisee ja suojaa kaikki, kovete on kaiken päälle myrkyllistä. Homma tuli hoidettua kieltämättä aika pikaisesti ja lampi ankkoineen lennähti parvekkeelle kovettumaan. Kun ulkona on melkein pakkasta, ei kovettuminen tapahdu ihan ohjekirjan lupaamassa ajassa, tuli havaittua. Sehän ratkesi näppärästi sillä, että lampi jäi parvekkeelle yöpymään. Tuuletus poisti kauhean sivutuotteena syntyneen hajunkin ja lampi näytti kohtalaisen hyvältä ensimmäiseksi hartsikokeiluksi. Eli loppu hyvin kaikki hyvin. Vai olikohan näin sittenkään? Aamuyöllä heräsin nimittäin korvia huumaavaan meteliin - myrskyyn. Parvekkeella myrskytuulen riepottelemana pyörinyt ankkalampi oli imenyt hyytyvään pintaansa suunnilleen kaiken parvekkeelle kertyneen noen ja pölyn. Näky vaati aamutuimaan hivenen huumorintajua ja jatkossa se vaatinee hieman ehostusta, mutta tällä erää se on tässä.



Saimme muuten taannoin goblineiden kanssa lahjoitukseksi kääpiön! Kääpiön päivät olivat luetut ja se päätyi keihäs rinnassaan kaislikon reunaan.

Hyvää Joulua!

Joskus kesällä, aurinkoisella ja lämpöisellä säällä, varastin jollekulle muulle kuuluvasta kuusilähetyksestä yhden kappaleen omiin tarkoituksiini. Täytyihän goblineiden saada oma joulukuusi. Hetken ehdin nyherrellä kuusen kimpussa, mutta ilman valoja se nyt jäi, vaikka pikkuriikkisten kynttilöiden valaminen hetken houkuttikin. Tulkoon nyt kuitenkin Joulu ja loma, ja siitä ehkä hetkinen aikaa pikku-ukoillekin!

Kvaak

Siinä se on, kylpyankka. Keltainen on vihoviimeinen väri; ei peitä mitään ja käyttäytyy muutenkin kummallisesti. Siitä huolimatta aloin haaveilla kokonaisesta ankka-armeijasta. Siinäpä vasta idea - jos vaikka pinkkien gobbojen kaveriksi joskus? ;-)

Nestemäinen green stuff sen sijaan oli mieluisa apu ja uusi tuttavuus kaikenmoisten kolojen tasoittamiseen. Pensselillä vaan ankan kylkeen ja jo silottui maalauskuntoiseksi.

Aaa aaa Ankka

Kylpyankka maksaa nettikaupassa vajaat pari euroa. Ankan kotiin kuljetus yli neljä kertaa enemmän. Yhtälö alkoi kuulostaa kannattamattomalta. Eikä niin pienen ostoksen takia oikein jaksa järjestää itseään shoppailureissulle pääkaupunkiin, joten ankka sai jäädä ja ideointi koki takaiskun heti alkuunsa.

Vaan kuinkas sitten kävikään... Eilen hetken mielijohteesta pyörittelin pikkurillin pään kokoisesta palasta green stuffia ankkaa muistuttavan otuksen. Siinä se siis on - vielä silottelematon ja maalamaton kylpyankka. Ankkalammen valmistus voi siis alkaa.



ps. Metsästämme pinkkien goblineiden kanssa juuri kääpiötä. Tarkoituksenamme keihästää se parempiin tarkoituksiin.

Edistymisongelmia

Hupsista. Melkein lipsahti koko lokakuu ilman päivityksiä. Rehellisesti ottaen on ehtinyt vierähtää melkein kaksi kuukautta siitä, kun olen maalannut ensimmäistäkään vaaleanpunaista pikku-ukkoa. Mutta vain melkein. Aloittelin kyllä jonain viikonloppuna seuraavaa joukkiota, mutta se on edennyt aivan anteeksiantamattoman hitaasti. Motivaation puute ja ylenmääräinen työn ohella opiskelu ovat verottaneet goblineille jäävän ajan aivan olemattomiin. Pitänee yrittää enemmän, mikä ei ole paljon, koska vähäkin on enemmän kuin nykyinen aikaansaamattomuus.



Hupsuja ajatuksia olen toki ajatellut tälläkin välillä. En paljasta muuta kuin sen, että siihen tarvitaan tätä:



Ja "tämä" on nukkekotikaupasta löytynyt pienen pieni kylpyankka. Mutta sen pituinen se, toistaiseksi - aika näyttää, miten ankka ja goblinit liittyvät toisiinsa.

Maastoutumista

Ehdin useamman päivää ihmetellä, mihin katosivat 10 goblinia. Siivotessa aamulla ihmettelin asiaa tosissaan, koska kokemukseni perusteella niiden olisi pitänyt löytyä jostain niille sopimattomasta paikasta jo aikaa sitten.



Lähempi tarkastelu alkoi kuitenkin valottaa asiaa.



Pikku-ukoilla olikin vain leikitty vähän poikkeuksellisemmassa maastossa.

Goblineiden maalailun sijaistoimintaa

Goblineita en ole ehtinyt vilkaistakaan, edelleenkään. Tänään iski kesken päivää kuitenkin minipiperrysvimma, joka johti korttipakan tekaisuun. Mittasuhde 1:12 ja jokaikinen kortti tuli väännettyä. Nukkekodin työtilaan menivät muiden askarteluhöpöilyjen jatkoksi.



Onnistuivat ihan näpsäkästi, mutta liimailun tuloksena sormeni ovat jälleen kerran koppuraiset ja vähemmän edustavat. Onneksi en joudu edustamaan "kauniilla" sormillani itseasiassa koskaan, koska eivätpä ne juuri milloinkaan olisi siinä kunnossa =)

Lapset maalaa - osa 2

Vuoden kestäneen anelun tuloksena sai pienimmäinen syntymäpäivälahjaksi Night Goblin -paketin. Paras synttärilahja - sanoi nelivuotias ja siitä asti jälkikasvu on vikissyt, että koska niitä saa maalata.



Tänään vihdoin sai ja keijukainen suti ahkerasti, aikaansaaden varsin värikkäitä otuksia:



Isoveli ehti samassa ajassa pohjamaalata omat ukkonsa ja suhria hiukan punaista parin keihään varteen. Paketin ohjeet oli vuodessa muuten muuttuneet ja maalit parantuneet. Saa sitten nähdä, mitä vaikuttavat lopputulokseen. Sen näkee kuitenkin vasta joskus tulevaisuudessa, koska pienet maalarit väsyivät jo tältä päivää.

Eväspaketti

Goblinit pakattiin muovipussiin ja maalit toiseen. Sitten ne kuljeksivat muiden puuhien ohessa pihalla ja keittiön pöydällä. Nuttuihin tarttui matkan varrelta vähän väriäkin sentään. Mutta tästä eteenpäin ehtii kyllä taas vierähtää tovi, että ehdin ja jaksan niitä jatkaa, joten väliaikakuva eväspakkauksesta ja seuraavaa sitten ehkä ensi kuussa.

Pinkkiä pinkkiä

Poimittuaan koko päivän mustikoita, voi kokea erikoisen ilmiön nukkumaan mennessä: silmäluomien sisäpuolelle piirtyy loputtomasti mustikkapensaita. Vähän sama ilmiö seuraa pinkkien goblineiden maalauspäivästä. Olisi kätevämpää, jos se ruusunpunainen hetki siirtyisi sieltä silmäluomien sisäpinnoilta ikuisen pessimistin ajatuksiin hetkelliseksi optimismiksi - sanoisin. Mutta tuntuu lähinnä välkkyvän pinkkinä aina silmät sulkiessa.

Tänään saivat otukset ensimmäiset siveltimen vedot peruspinkkiä, kaikki muu ehostus jäi ihoa lukuunottamatta vielä odottamaan vuoroaan.



Koska ajatuksiini tunkee liiaksi pinkkiä höttöä, järjestelin maalipurkkeja "värisuoriksi" - tässä pinkkisellainen muidenkin silmiä häiritsemään. Siinä ne on kaikki tarpeelliset - *vink vink* - voi maalata vaikka äidin iloksi iloisen kirjavia pikku-ukkoja.



Pinkkiin maalauspäivään sopi oivasti kampaajakäynti. Hämmästys oli melko pitkään suuri, kun päähäni leviteltiin tämän värisiä aineksia:



... vaan eipä hätää, en vielä muuttunut gobliniksi goblinin paikalle, vaan tuosta jonkin humanistille käsittämättömän kemiallisen reaktion seurauksena hiukseni ovat taas tutun suklaanruskeat. What an Amazing World! ;-)

Kesäiset goblinit

Ehdinpä kuin ehdinkin saada seuraavat yksitoista kappaletta kesäisiä goblineita työn alle heinäkuussa. Tiukkaa teki. Pohjatyöt tekaisin poikkeuksellisesti pihanurmikolla. Tämä tarkoitti tosin kuu-ukkojen nenien poistoa jälleen lasikuitukynällä, eli tuttua rapsutusääntä riitti yhdeksän gobon verran. Ja yksi lasikuitusäie metsästettiin taas pois peukalosta... Toivottavasti loput hävisivät taivaan tuuliin.



Juuri ja juuri ennen keskiyötä pohjamaalasin ruusuisenpunaiset kesäunelmat mielessäni nenistään luopuneita pikku-ukkoja pihanurmikollani. Miten sattuikaan vieno kesätuuli kuljettamaan maalinkäryt juuri sopivasti sisään avoimista ovista ja ikkunoista, asia jota naapuri protestoi kuuluvasti paukuttamalla avoimet luukkunsa kiinni. Että niin auvoisa kesähetki. Toivottavasti häneltä heltiää kuitenkin ymmärrystä naapurin harrastetoiminnalle toistekin.

Vaan siinä ne alulle pannut nyt ovat. Ensi viikolla jatketaan tästä.

Loma

Se on kesäloma. Ensin oli sen odotusta, eikä maalatuttanut ja sitten alkoi loma, eikä edelleenkään maalatuttanut. Joten ei edistystä.

Viikonloppuna iski vihdoinkin jonkinlainen luultavasti ohimenevä inspiraation hetki. En tosin saanut sitä kohdistumaan pikku-ukkoihin, joita ei ollut edes kotona saatavilla. Sen sijaan maalasin samaisilla väreillä keittiöni kellotaulun jonkinlaisen maatuskahairahduksen lumoissa.



Jos olisin hairahtunut seikkailemaan maatuskasivuille jo ennen pinkkien söpöläisten maalausurakan aloittamista, olisin hyvinkin saattanut maalata goblineistani venäläisen ruusumummon näköisiä nuttupäitä.

Juhannus

Juhannusta varten eivät goblinit saa mitään erikoisrekvisiittaa. Sen sijaan olen hyvissä ajoin alkanut orientoitua joulun viettoon. Sain kuusen-muka-näköisen-pienikokoisen-puuta-esittävän objektin - en taida sanoa sitä paremmin, koska se muistuttaa minusta puuta harvinaisen vähän. Jouluksi siitä pitäisi tulla tällainen:



Jos ja kun olen laiska, niin löysin joulumielen pelastajan:

Nukkekotijoulu


Gobbothan saa valmiina vaikka vilkkuvat valot. Mieluiten toki tekisin pieniä kynttilöitä, mutta epäilemättä niiden syttäminen vain sulattaisi koko kuusen... joten jätän kokeilematta.

Fanaaticot valmiina

Siinä ne nyt ovat - valmiit fanaatikot! Tuskalla tuotetut, sanoisinko, sillä onnistuin lukkiuttamaan muutaman niskanikamani, enkä kyennyt oikeisemaan niska- ja rintarankaani, mikä teki maalaamisesta varsin kivuliasta. Mutta valmiiksi tulivat näinkin.



Ihastuin pieniin kivenlohkareisiin, joten niitä tuli ripoteltua alustoihin tavanomaisen soran ja lumen sijaan. Näppärää myös sikäli, että pysyvät paremmin pystyssä näin ;-) Tasapaino moisilla hosujilla kun ei ollut ihan kohdillaan.

Fanaatikot osa 2

Hups, melkein kuukausi vierähti taas. Värittelin näitä kyllä tässä välissäkin, mutta en saanut mitään kovin näkyvää aikaiseksi, joten jätin päivittämättä kuulumisia. Viuhuvien pallojen värin kanssa on tullut taisteltua tovi: ensin metallin värisiksi, sitten ruosteen ruskeiksi ja taas metallin värisiksi. Ja hmm, en ole vieläkään tyytyväinen, joten jatkoa seuraa!



Ensimmäiset värit on nyt kuitenkin sudittu, varjostukset ja muut hienostelut jäi viikonlopulta seuraavaan kertaan.

Night Goblin Fanatics

Vaihtelua väliin. Perusukkeleiden maalailu on vähän tylsää, joten kaivelin laatikon kätköistä lahjaksi saatuja fanatic-gobboja. Aika palapeli niiden liimaaminen - olin taas liimata sormeni ikuisiksi ajoiksi sekä gobboihin että olohuoneen pöytään...

Noh, tällä kertaa pääsin vielä niistä irti ja sain jotakuinkin siistittyä ja pohjamaalattuakin. Vähän pitää vielä fiksailla niskoja, joissa kropan ja siihen liimatun pään väliin jää ikävä ura. Ne saavat nyt kuitenkin odottaa seuraavaa inspiraatiota. Hmm.. ja mitä kirkkaammin ja lämpimämmin aurinko paistaa, sitä epätodennäköisempää on, että inspiraatio ihan heti pääsee yllättämään. Älköön kukaan kuitenkaan toivo sadetta ja kylmää - saisi kesä tulla jo!



No johan on! Tarkemmin katsoen näistähän puuttuu jotain. Pohjatyöt tuli aika huolimattomasti hutaistua. Ei auta kuin korjailla. Keskiyö ei näemmä ole edes night goblineiden otollinen väkerrysaika =)

Erä nro neljä kokonaan valmiina

Viikonloppu on vietetty ja pikku-ukkelit saatettu valmiiksi asti. Nyt tuli taas perinteisesti hiekkaa ja lunta alustoihin, eikä pelkkää lunta laiskuuden vuoksi. Olihan tuossa pääsiäisenä aikaa näperrellä.





Vaikka aikaa olisi tänä viikonloppuna ollutkin, jäi pohjamaalaus seuraavaan erään tekemättä, koska pääsi maali unohtumaan kauppaan. Lauantaissa oli siis muutama tunti liian vähän kuitenkin. Noh, se jää seuraavaan kertaan. Mutta tässäpä nämä kaikki tähän asti valmistuneet söpöt pinkit otukset oikein ryhmäkuvassa:



Eikös ne näytäkin ihan siltä kuin sanoisivat kuorossa sulosti "cheese!" ? =)

Kiirastorstai

Kiirastorstai on kuulemma ennen muinoin etenkin hämeessä ollut vuoden paras siivouspäivä; niin ihmisten kuin talon sisustankin. Tätä asiaankuulumatonta tietoa ajatellen ja sen kunniaksi sain "siivottua" tämän kertaisen keskeneräisen goblinjoukkion valmiiksi asti - melkein. Alusta jäi vielä viikonlopulle.

Pääsiäisen kunniaksi saivat söpöläiset rairuohonvihreän taustankin, kiitos siitä ajatuksesta kuvaajalle =) Vaikken oikeasti uskokaan, että kuvaaja ajatteli pääsiäisen olemassa oloa. Gobbojen asettelu rairuohoalustalle olisi tietysti sopinut vielä paremmin. Noh, seuraavalla kerralla sitten! Vaan tässäpä näitä:



Taisin käyttää väärää ruskeaa puuosiin tällä kertaa, en ole aivan varma. En edes ehtinyt tarkistaa. Mutta jos näin kävi, niin sovitaan, että ovat söpöläiset siirtyneet käyttämään aseissaan toista puulajia.



Laskujeni mukaan olen tuhertanut nyt 40 goblinia ja yhden peikon. Sehän ei tarkoita kuin tasan sataa perusgobboa lisää plus muutama erikoisheppu päälle. Tällä tekovauhilla se tarkoittaa 25 kuukauden tulevaisuutta projektille. Ihan heti ei lopu tekeminen siis, vaikka ensimmäinen aikatauluarvioni onkin lyhentynyt jo melkein puoleen!

Ajankulusta

Mistä tietää, että maalausprojekti etenee liian hitaasti? - Epäilemättä siitä, että kaikki pinkin sävyiset purkit ja purnukat ovat ehtineet edellisen maalailusession jälkeen kuivahtaa tukevasti kiinni. Vierähti nimittäin puolet eilisestä "askarteluajasta" purkkien auki sorkkimiseen hammastikun avulla. Pikaisesta "hieman väriä sinne tänne" -illasta tuli näin vähemmän pikainen "vain vähän väriä mihin ehtii" -sessio.



Projekti vaikuttaa juuri nyt muutoinkin epätoivoiselta - eiväthän ne valmistu ikinä! Jos jaksaisin, kiukuttelisin ja murjottaisin pinkkien otusten aiheuttaman ärtymyksen päälle hetken, mutta ei sentään, ei moisten takia taida viitsiä...

12 seuraavaa

Hupierien jälkeen paluu arkeen: 12 seuraavaa goblinia työn alle. Valmistelutöihin vierähti kokonainen ilta. Ensin valujälkien siivoamista, sitten nenäkkäiden kuiden hiomista ja vihdoin pohjamaalausta. Tässä sekä kakun leipomisessa tarvittaisiin avustajaa tekemään "valmistelevat ja likaiset työt". Voisi itse keskittyä olennaiseen, eli näpertelemiseen.



Nenien hiominen lasikuitukynällä on kaikkien onneksi historiaa - ne lähtevät siististi ja nopeasti koneellisesti hioen. Syntyvä sotku on pelkkää muovipölyä, joten se ei tunkeudu kenenkään jalkapohjasta läpi. Korkeintaan se muistuttelee mustalla pöydällä, että "pyyhi minut" tai "muista imuroida joskus".



Pohjamaalaukseen kului aikaa ainakin kolme kertaa normaalia enemmän, koska jouduin tekemään sen kynäruiskulla. Se ja 12 alustaansa kiinnitettyä pikku-ukkoa eivät olleet ihan se toimivin idea, joten siinä vierähti tovi. Tuli niistä kutakuinkin valkoisia kuitenkin ja seuraavaksi pääsee siis taas tutun pinkin nutun sutimiseen.

Tuhat ja yksi vierailijaa

Pinkkejä otuksiani on näemmä vilkaistu jo reilut tuhat kertaa. Yleisimmin varmasti minä itse, näitä raapustaessani. Jokunen muukin on itseni lisäksi kuitenkin kuluttanut aikaansa samoissa merkeissä, ainakin silloin tällöin pahimpaan tekemisen puutteeseensa. Ja juuri nyt minäkin tekisin niin, ellen kirjoittaisi tätä, en nimittäin mitenkään osaa istua luennolla tekemättä mitään kuuntelemisen lisäksi, joten...

Sain syntymäpäivälahjaksi kirjan. Ihan joudun miettimään, että kuka tällaisia lukee? =) Tai pikemminkin: Mitä tästä pitäisi lukea?



Koitin vilkaista sitä kuten Aku Ankkaa, eli katselin kuvia. Yhtään kokonaista sanaa en kyennyt lukemaan, vaan siirsin kuvien katselun jälkeen kirjan sänkyni viereen ja nukahdin autuaasti - uneksimatta goblineista, korkeintaan unelmoiden saapuvasta keväästä.

Laskiasvuodenaikasettiä

Melkoinen otsikko. Siitä saa selvää kun aikansa tavaa, joten ellet vielä saanut, niin yritä uudestaan.

Goblinini ovat saaneet kelkan ja napanneet panttivangin! Se asettuu lopulta hämähäkin vedettäväksi, mutta ennen hämähäkkien maalausvuoroa veikeä vanginvartija voi keskittyä mäenlaskuun ja rallatella mennessään "Pitkiä pellavia, hienoa hamppua, nauriita kuin lautasia ja räätiköitä kuin nurkanpäitä. Nii ja ilkeiden kääpiöden pelloille pelkkiä tuppuroita ja tappuroita".

Peikko valmiiksi

Pikainen päivitys peikkoon liittyen, eli alusta valmiiksi ja kivikoru toiseen korvaan. En kyennyt päättelemään ilman kuvasta lunttaamista, että sillä tosiaan oli sellainenkin. Sen verran epäonnistunut tekele tullut muotista ulos. Mutta nytpä roikkuu korvassa tavaraa.

Hyvää ystävänpäivää =)

Tänään on pinkkien goblineiden rusettiluistelupäivä ja ihmisen kaltaisten romanttisen rakkauden hölynpölytyshetki. Otan siihen osaa peikon mitalla. Tämä ei tarvinne enempiä puheita eikä esittelyjä. Alusta jäi kesken, mutta sydämellinen peikko tuli valmiiksi juuri oikealla hetkellä.

Elämän sisältöä etsimässä?

Täytyy myöntää, että toisinaan elämässäni ei näemmä ole hirveästi sisältöä. Tähän päätelmään saattaa päätyä varsinkin niinä iltoina, kun olen ehtinyt lukaista läpi muutamat "mamma"-palstat ja vilkaissut vielä Sotavasaran tarjontaakin. Kierroksen jälkeen olen saanut tarpeekseni jotakuinkin kaikesta maan ja taivaan väliltä. Eivätkä ne loppujen lopuksi edes juuri eroa toisistaan. Siinä missä mammat kuvaavat kilpaa olohuoneitaan, kuvaavat pojat maalausnurkkauksiaan. Toisena päivänä mammoilla on virkkaustekeleiden esillepanopäivä ja samana iltana pojan koltiaiset postaavat kilpaa kuvia yhtä kotikutoisista tekeleistään.

Olin jo luopua toivosta saada silmilleni virikkeellisempää viihdettä, mutta toivoni sai ainakin jatkoaikaa: löysin Ańan ja Volomirin. Katso itse, löytyvät oikealta =)

Kelkka, goblin ja vangittu kääpiö

Laskiaisen lähestyessä täytyy aktivoitua kelkka-asiassa. Kuten todettua, korvaan yhden hämähäkin kelkalla. Kelkan kyytiin valikoitui varsin veikeä goblin ja goblinille löytyi seuraakin köytetystä kääpiöstä.

Aikaa kului taas kiitettävästi goblinin kilven kanssa puuhasteluun, sillä tällä hyypiöllä oli kilvessään hämähäkin seittiä. Ja eihän se käy, kun siihen kuuluu kissa ja kuun sirppi! Lasikuitukyniin tuntuu kyllästyneen jo joku muukin lisäkseni ja työvälineeksi tarjottiin niiden sijaan vähemmän manuaalista rappaamista vaativaa hiomavekotinta. Homma kävi kätevämmin ja syntynyt sotku on ainakin silminnähtävää, joten siivoaminen käy kätevämmin - *vink vink* =)

Yhden hyvin lyhyen illan tulos oli "vähän maalia sinne tänne", joten paljon ei ole katsomista vielä, mutta siinäpä ne vähätkin näytille.

Pikaerä

Tästäpä pikainen erä tuli! Talven kunniaksi näistä tuli pinkkejä lumimörköjä, eli ei yhtään hiekan murustakaan alustaan. (Oikeasti kyse oli puhtaasta laiskuudesta, mutta ei kerrota kellekään...)

Tulin kyllä hankkineeksi goblineille muuta talvista tarpeistoa, nimittäin kelkan! Hangessa on taatusti parempi matkata kelkan kyydissä kuin hämähäkillä ratsastaen, joten seuraavaksi taidankin taiteilla kelkkailevan goblinin. Niin tai lumipallojen takana lymyävän peikon. Saas nähdä.

Uusi vuosi ja uusi erä

Uuden vuoden ensimmäinen päiväni päättyi goblineiden pikamaalaukseen. Yllättäneen inspiraation seurauksena sain sudittua kaikki pohjimmaiset värit ja osaan washitkin - parissa tunnissa. Hämmentävää.


Tytär maalasi samalla jo kertaalleen maalaamansa goblinin, myös pinkiksi. Hämmentävää, varsinkin siksi, etten tiedä mitä tapahtui gobboparan keihäälle...