Aaa aaa Ankka

Kylpyankka maksaa nettikaupassa vajaat pari euroa. Ankan kotiin kuljetus yli neljä kertaa enemmän. Yhtälö alkoi kuulostaa kannattamattomalta. Eikä niin pienen ostoksen takia oikein jaksa järjestää itseään shoppailureissulle pääkaupunkiin, joten ankka sai jäädä ja ideointi koki takaiskun heti alkuunsa.

Vaan kuinkas sitten kävikään... Eilen hetken mielijohteesta pyörittelin pikkurillin pään kokoisesta palasta green stuffia ankkaa muistuttavan otuksen. Siinä se siis on - vielä silottelematon ja maalamaton kylpyankka. Ankkalammen valmistus voi siis alkaa.



ps. Metsästämme pinkkien goblineiden kanssa juuri kääpiötä. Tarkoituksenamme keihästää se parempiin tarkoituksiin.

Edistymisongelmia

Hupsista. Melkein lipsahti koko lokakuu ilman päivityksiä. Rehellisesti ottaen on ehtinyt vierähtää melkein kaksi kuukautta siitä, kun olen maalannut ensimmäistäkään vaaleanpunaista pikku-ukkoa. Mutta vain melkein. Aloittelin kyllä jonain viikonloppuna seuraavaa joukkiota, mutta se on edennyt aivan anteeksiantamattoman hitaasti. Motivaation puute ja ylenmääräinen työn ohella opiskelu ovat verottaneet goblineille jäävän ajan aivan olemattomiin. Pitänee yrittää enemmän, mikä ei ole paljon, koska vähäkin on enemmän kuin nykyinen aikaansaamattomuus.



Hupsuja ajatuksia olen toki ajatellut tälläkin välillä. En paljasta muuta kuin sen, että siihen tarvitaan tätä:



Ja "tämä" on nukkekotikaupasta löytynyt pienen pieni kylpyankka. Mutta sen pituinen se, toistaiseksi - aika näyttää, miten ankka ja goblinit liittyvät toisiinsa.

Maastoutumista

Ehdin useamman päivää ihmetellä, mihin katosivat 10 goblinia. Siivotessa aamulla ihmettelin asiaa tosissaan, koska kokemukseni perusteella niiden olisi pitänyt löytyä jostain niille sopimattomasta paikasta jo aikaa sitten.



Lähempi tarkastelu alkoi kuitenkin valottaa asiaa.



Pikku-ukoilla olikin vain leikitty vähän poikkeuksellisemmassa maastossa.

Goblineiden maalailun sijaistoimintaa

Goblineita en ole ehtinyt vilkaistakaan, edelleenkään. Tänään iski kesken päivää kuitenkin minipiperrysvimma, joka johti korttipakan tekaisuun. Mittasuhde 1:12 ja jokaikinen kortti tuli väännettyä. Nukkekodin työtilaan menivät muiden askarteluhöpöilyjen jatkoksi.



Onnistuivat ihan näpsäkästi, mutta liimailun tuloksena sormeni ovat jälleen kerran koppuraiset ja vähemmän edustavat. Onneksi en joudu edustamaan "kauniilla" sormillani itseasiassa koskaan, koska eivätpä ne juuri milloinkaan olisi siinä kunnossa =)

Lapset maalaa - osa 2

Vuoden kestäneen anelun tuloksena sai pienimmäinen syntymäpäivälahjaksi Night Goblin -paketin. Paras synttärilahja - sanoi nelivuotias ja siitä asti jälkikasvu on vikissyt, että koska niitä saa maalata.



Tänään vihdoin sai ja keijukainen suti ahkerasti, aikaansaaden varsin värikkäitä otuksia:



Isoveli ehti samassa ajassa pohjamaalata omat ukkonsa ja suhria hiukan punaista parin keihään varteen. Paketin ohjeet oli vuodessa muuten muuttuneet ja maalit parantuneet. Saa sitten nähdä, mitä vaikuttavat lopputulokseen. Sen näkee kuitenkin vasta joskus tulevaisuudessa, koska pienet maalarit väsyivät jo tältä päivää.

Eväspaketti

Goblinit pakattiin muovipussiin ja maalit toiseen. Sitten ne kuljeksivat muiden puuhien ohessa pihalla ja keittiön pöydällä. Nuttuihin tarttui matkan varrelta vähän väriäkin sentään. Mutta tästä eteenpäin ehtii kyllä taas vierähtää tovi, että ehdin ja jaksan niitä jatkaa, joten väliaikakuva eväspakkauksesta ja seuraavaa sitten ehkä ensi kuussa.

Pinkkiä pinkkiä

Poimittuaan koko päivän mustikoita, voi kokea erikoisen ilmiön nukkumaan mennessä: silmäluomien sisäpuolelle piirtyy loputtomasti mustikkapensaita. Vähän sama ilmiö seuraa pinkkien goblineiden maalauspäivästä. Olisi kätevämpää, jos se ruusunpunainen hetki siirtyisi sieltä silmäluomien sisäpinnoilta ikuisen pessimistin ajatuksiin hetkelliseksi optimismiksi - sanoisin. Mutta tuntuu lähinnä välkkyvän pinkkinä aina silmät sulkiessa.

Tänään saivat otukset ensimmäiset siveltimen vedot peruspinkkiä, kaikki muu ehostus jäi ihoa lukuunottamatta vielä odottamaan vuoroaan.



Koska ajatuksiini tunkee liiaksi pinkkiä höttöä, järjestelin maalipurkkeja "värisuoriksi" - tässä pinkkisellainen muidenkin silmiä häiritsemään. Siinä ne on kaikki tarpeelliset - *vink vink* - voi maalata vaikka äidin iloksi iloisen kirjavia pikku-ukkoja.



Pinkkiin maalauspäivään sopi oivasti kampaajakäynti. Hämmästys oli melko pitkään suuri, kun päähäni leviteltiin tämän värisiä aineksia:



... vaan eipä hätää, en vielä muuttunut gobliniksi goblinin paikalle, vaan tuosta jonkin humanistille käsittämättömän kemiallisen reaktion seurauksena hiukseni ovat taas tutun suklaanruskeat. What an Amazing World! ;-)