Loputtoman oloinen sääntöviidakko

Puuh! - siinä tyhjentävä kuvaus ensimmäisestä pelikokemuksesta. Pelihän koostuu toinen toistaan seuraavista kummallisen nimisistä ja mitään sanomattomista vaiheista, joiden logiikka vaikuttaa käsittämättömältä ja muistettavaksi mahdottomalta. Kuuntelin kuuliaisesti ja valitsin summan mutikassa annetuista vaihtoehdoista varmasti kohtuullisen mielettömiä vaihtoehtoja ja - voitin. Tosin olisin hävinnyt heti ensimmäiseen noppien heittelyyn, jos olisi noudatettu ohjeita pilkulleen. Tässä kohtaa kuitenkin opettaja jousti säännöistä omaksi tappiokseen.

Pikku-ukkoja pitäisi olla joku "karvalakkiosasto", joita ei koske muut säännöt kuin "eteenpäin mars ja lyö vastaantulijaa". Näillä säännöillä minäkin osaisin toimia ensiohjeistamisen jälkeen. Vaan näillä vallitsevilla säännöillä käsitän ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa, mikä ihmeen idea jatkuvalla noppien heittelyllä oikein on... Äsken pelasin 5-vuotiaan kanssa muumien purnukkajahtia, sehän oli suorastaan leppoisaa eiliseen kokemukseen verrattuna =) Vaan ei auta, parin viikon päästä uudelleen silmiä pyörittelemään.

Hauskaa pääsiäistä

Aika rientää huomaamatta

Siinä se lopputalvi meni ja hyvän matkaa kevättäkin laiskotellessa. Pikku-ukot pölyttyvät laatikon pohjalla edelleen. Tosin, olen ajatellut niihin tarttumista, mutta ensin aion maalata pääsiäismunia. Venäläistyylisiä, sinisiä, kultaisia, krumeluureja. Tämä päähän pinttymä on vaivannut minua jo monta viikkoa, onneksi huomenna pääsee tarttumaan siveltimeen.

Maalausinnostuksen palautumisen lisäksi olen päättänyt kokeilla jotain uutta. Tässä tapauksessa pelata pikkuotuksilla. Jotta en lipeäisi hassuuksissani tekemästäni lupauksesta ensi tilaisuuden tullen, ensi kosketus pelaamiseen tapahtuu heti ensi viikolla. Saattaa tulla pelikaverin hermoja rasittava sessio, en nimittäin edelleenkään ole avannut sitä 'lue tämä ensin' -opusta. Mutta kärsivällisyyshän on hyve - opettajalle varsinkin ;-)

Pikku-ukko -uupumus

Hmm, pidemmän aikaa on väsyttänyt kaikki näpertely. Johtunee työstressistä, mikä ei ole tietenkään hyvä. Pitkästä pitkästä aikaa teki viikonloppuna mieli tehdä jotain, mutta mitä - oli aikamoinen pulma. Kunnes muistin jouluna saamani kohtuullisen kaamean laatikon (jonka sisällä oli sitäkin hurjempia suklaita suoraan Kreikasta - ei pahalla lahjoittajaa kohtaan, mutta aika hurjaa on kreikkalainen suklaa tällaisen ruotsalaisen maitosuklaan ystävän makunystyröiden mielestä...). Kas tällainen sisustuksellinen hirvitys:



Kotoani ei kummoisia maalausvälineitä löydy, ainoastaan lasten lahjaksi saaman goblineiden aloitusmaalauspakkauksen pari maalia. Joten niiden suomalla värimaailmalla mentiin ja tällainen maatuska edellisten jatkoksi syntyi tällä kertaa. Ei kovin kummoinen taiteellinen suoritus, mutta virkisti kummasti. Ehkä seuraavaksi jaksaa jo tehdä jotain esteettisesti tyydyttävämpää.

Myrsky ankkalammessa

Palataanpa aiheeseen a- niin kuin ankka. Kaikki lähti nukkekotikaupan kylpyankasta ja minkälie avaruuspelin rekvisiitasta, eli kraaterista. Ankkalampi.



Ankkalammen näpertäminen oli kohtuullisen hermoja lepyttävää puuhaa - kunnes koitti aika täyttää lampi "vedellä" (hartsilla)... Suosittelen (siis en) kaikille illan viimeiseksi puhteeksi rauhaisaa hartsin valmistus-, eli hartsin ja kovettimen sekoitteluhetkeä. Ikkunat auki ja eikun haisemaan. Eli hartsihan haisee ja suojaa kaikki, kovete on kaiken päälle myrkyllistä. Homma tuli hoidettua kieltämättä aika pikaisesti ja lampi ankkoineen lennähti parvekkeelle kovettumaan. Kun ulkona on melkein pakkasta, ei kovettuminen tapahdu ihan ohjekirjan lupaamassa ajassa, tuli havaittua. Sehän ratkesi näppärästi sillä, että lampi jäi parvekkeelle yöpymään. Tuuletus poisti kauhean sivutuotteena syntyneen hajunkin ja lampi näytti kohtalaisen hyvältä ensimmäiseksi hartsikokeiluksi. Eli loppu hyvin kaikki hyvin. Vai olikohan näin sittenkään? Aamuyöllä heräsin nimittäin korvia huumaavaan meteliin - myrskyyn. Parvekkeella myrskytuulen riepottelemana pyörinyt ankkalampi oli imenyt hyytyvään pintaansa suunnilleen kaiken parvekkeelle kertyneen noen ja pölyn. Näky vaati aamutuimaan hivenen huumorintajua ja jatkossa se vaatinee hieman ehostusta, mutta tällä erää se on tässä.



Saimme muuten taannoin goblineiden kanssa lahjoitukseksi kääpiön! Kääpiön päivät olivat luetut ja se päätyi keihäs rinnassaan kaislikon reunaan.

Hyvää Joulua!

Joskus kesällä, aurinkoisella ja lämpöisellä säällä, varastin jollekulle muulle kuuluvasta kuusilähetyksestä yhden kappaleen omiin tarkoituksiini. Täytyihän goblineiden saada oma joulukuusi. Hetken ehdin nyherrellä kuusen kimpussa, mutta ilman valoja se nyt jäi, vaikka pikkuriikkisten kynttilöiden valaminen hetken houkuttikin. Tulkoon nyt kuitenkin Joulu ja loma, ja siitä ehkä hetkinen aikaa pikku-ukoillekin!

Kvaak

Siinä se on, kylpyankka. Keltainen on vihoviimeinen väri; ei peitä mitään ja käyttäytyy muutenkin kummallisesti. Siitä huolimatta aloin haaveilla kokonaisesta ankka-armeijasta. Siinäpä vasta idea - jos vaikka pinkkien gobbojen kaveriksi joskus? ;-)

Nestemäinen green stuff sen sijaan oli mieluisa apu ja uusi tuttavuus kaikenmoisten kolojen tasoittamiseen. Pensselillä vaan ankan kylkeen ja jo silottui maalauskuntoiseksi.