Joku syyslaiskuus

Laiskottaa, laiskottaa ja tylsistyttää tylsistyttämistään. Ihan koko ajan ja ihan kaikki. Mutta nyt on kyllä ihan ylivetotylsää iltapuuhaa (loogisia piirejä ja yhteenlaskulaitteita), joten kummallisesti alkoi harrastuselämä taas kiinnostaa.

Harhapolkuiltuani aikani palasin kuitenkin takaisin pinkkien pikku-ukkojen pariin. Seuraavien (kahdeksan jos oikein muistan) örkkiotuksen käsissä heilui erilaisia keppejä ja muita kepukoita, joissa oli lisää niitä nenäkkäitä kuita, joista haluan välttämättä hankkiutua eroon.

No niin kuin tämmösiä vaikka:



"Naks, naks, naks" sanoivat sivuleikkurit nenien kohdalla ja sillä niistä päästiin. Aika epämuodostuneiksi olisivat jääneet ilman Milliputtia. Pyöreissä "lipun korvikkeissa" oli vuoroin nenäkäs kuu vuoroin pääkallo, jotka piti myös peittää. Enpä siis päässyt yhdessä illassa edes pohjamaaleihin saakka, vaan aika meni joutavaan valmistelutyöhön. Yhtä tyhmää kuin fantasiakakkuja leipoessa: ollapa sokerileipuri, jolla on oma apulainen! Apulaisen tehtävä on valmistella varsinaiset työt ja siivota kaikki jäljet. Muutoin leipominen on ihan jees ja parhaat kakunkoristeet löytyy muuten Fantasiapeleistä. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan ko. puodin kohtalaisen laajaa kakunkoristevalikoimaa - muksut tykkää ja aikuiset ihmettelee. Seuraavaan kakkuun ajattelin tosin panna smurffeja kun löysin moisia vaahtokarkkiversioina. Mutta enköhän sen jälkeen taas palaa fantsukakkuihin.

Ja mainokset sikseen. Tässä ne tilkityt ukot nyt tönöttää:


Hiomista ja pohjamaalia ovat vailla. Sitten pääsee taas pinkkien maalien kimppuun. Ja josko koittaisi olla vähän siivompi vastedes maalaillessaan, kun tuntuu olevan joka toisessa vaatekappaleessa pinkkejä maalitahroja. Pöydässä näyttää olevan jälkiä alustojen maalauksesta - vähän olen jo odotellut, koska ojennetaan rättiä ja kehoitetaan jälkiään siistimään. Toivottavasti lähtee, vaatteissa istuu nimittäin tukevasti pesusta ja tärpätistä huolimatta.

Harhapoluille eksymistä

Jotta tekeminen ei vain vähenisi, eksyin sivuraiteille pinkkien pikkumiesteni maalailemisesta. Sain pienen pieniä eldareita ja örkkejä ehdolla, että keksin niille tekemistä. Ja tottahan keksin: nukkekotini kirjastoon mahtuu toki pieni pelipöytä pikku-ukkeleille.

Näiden sormenpäätä pienempien haltioiden maalaaminen oli itseasiassa mukavaa puuhaa, koska kiusallinen perfektionisti minussa ei jaksanut edes kiinnostua koko asiasta ja antoi minun sotkea värit haltiohin parissa tunnissa. Ainoa kohta, jossa se mutisi jotain vastalauseeksi tulkittavaa, oli se, jossa jouduin toteamaan, etten kykene maalaamaan haltioille silmiä, vaikka miten halusin - ja salaa yritinkin.


Ja ihan niille itseni kaltaisille tavallisille tyttö-nais-täti-ihmisille tiedoksi, ne ovat todella todella pieniä. Ja kuulemma tuossa seisoo kolme Exarchia, yhtä monta Swooping Hawkia, kaksi Howling Bansheeta ja yksi Farseer, joka saattoi toki olla jokin muukin, mutta putosin kärryiltä, ja uskon sinisilmäisesti sen olevan melkein mikä tahansa kummalliselta kuulostava yhdistelmä kirjaimiksi kutsuttuja symboleita.

Ai niin, ne ovat näin pieniä: